Helvetti

- tämä blogi on muuttumassa kolmosiksi. Kun kissaihmiset eroavat, kissat jaetaan.

Voi Urho.

Pinkkikirsuinen Urkki uinuu

Pinkki Urho

Sehän on pehmeä ja vaaleanpunainen…

Tosi hieno!

Se on kätkettävä peiton alle…

Tai mentävä sinne itse…

Saalistettu

Tassut irti mun omasta!

Miten Pihinä pestään?

Pentu on Pihinä

Pihinän koko kuva

Jättiläinen ja pikkuinen

… ilmoittavat, että he tulevat toimeen vallan mainiosti:

Alkuposeeraus

Kaveripesu

Pieni, nimetön ja karvainen tulokas

Pentu poseeraa

Poseeraus toisellekin poskelle

Turvassa peittojen keskellä

Meillä on taas viisi kissaa. Tämä viides haettiin eilen kilometrin päästä. Apulassa oli ollut ilmoitus, jossa marraskuussa syntynyt tyttökissa etsi uutta kotia. Katti poseeraa tuossa ylhäällä – otokset tältä aamulta. Se on käsittämättömän pieni ja vikkelä ja kehrää isolla moottorilla.

118. haaste

Osallistun niin myöhään, että taidan tehdä oman ennätykseni.

Noh, aikaisemmin en päässyt siihen asti, että olisin tarttunut kameraan.

Inspiksenä on Elegian kuva. Oma kuvani alla.

Jalat

Lämpö

Mäkinen kohtasi lämmön tänään illalla.

Viiksikarvat likellä

Kunnioittava perääntyminen

Poistuminen

Tällä mukaan Valokuvatorstain viikon haasteeseen.

Hehän ovat kuin kaksi marjaa…

Mäkinen ja Urho, eikun Urho ja Mäkinen

Korvatkin samalla lailla kallellaan…

Yksi kuva kuvapeittoon

Itsenäisyyspäivän illanvietto

Valokuvatorstain aihe on itsenäisyyspäivän kuvapeitto, kuvattu n. klo 18.00

Tämän kohdalla kello taisi olla 18.01. Luin Tuoretta maata, unohdin vilkuilla kelloa. Takaa pilkottaa Lynda Barryn What is it.

Tuore maa on mitä parhain itsenäisyyspäiväkirja. Sen jokaisessa novellissa pääosassa ovat ne “muut”, siirtolaiset.  Eikä mitään “muita” ole – aivan kuin ei “meitäkään”. Samat yleisinhimilliset ilmiöt toistuvat, oli kokija pukeutunut sariin tai farkkuihin. On perheitä, joissa elävät toisilleen vieraat. On aikuistuvia lapsia, jotka pyristelevät irti vanhemmista ja suvusta. On saavuttamattomia rakkauksia, kohtaamisia, eroja.